sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Barrikaadeille nousu eksoottisten eläimien puolesta

Viimeaikainen SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pullin kannanotto eksoottisten eläimien pitämisestä Suomessa on nostanut niin eksoottisten omistajien kuin yhdistyksienkin karvat pystyyn.
Pullin kannanoton julkaisi ensimmäisenä Savon Sanomat. Kannanoton voi lukea täältä.

Kyseinen kannanotto siis nosti melkoisen myrskyn hetkessä.
Reagoin tilanteeseen ensin kirjeellä SEY:lle ja jakamalla kirjeeni facebookin Herppiharrastajat-ryhmässä. Myös eksoottisten eläimien eri ryhmät reagoivat asiaan nopeasti, ja ennen kuin sunnuntai oli ohitse, julkaistiin mediatiedote. Tätä kirjoittaessani ainoastaan sanomalehti Kaleva on vaivautunut vastaamaan Pullin kannanottoon julkaisemalla tiedotteen isommalle määrälle silmäpareja.
Myrskyn lomassa on myös otettu esille Belgian niinkutsuttu positiivilista, jonka sain käsiini belgiassa asuvan ystäväni avustuksella. Kyseinen positiivilista löytyy täältä.

Koska olen itse laskettavissa enimmäkseen matelijapuolen harrastajaksi, tämä blogitekstini tulee keskittymään enimmäkseen herppipuolen asioihin. Lintu-ja akvaarioharrastajilla on vielä siis taatusti omia lisänäkemyksiään asioista, joita ei missään nimessä tulisi tässä tilanteessa sivuuttaa.
En myöskään harrasta myrkyllisiä lajeja tai kookkaita kuristajia kuten tiikeripytoneja, joten en lähde kommentoimaan niiden asianmukaiseen pitämiseen liittyviä seikkoja.
Niistä kun minulla on tietoa vain teoriassa, ei käytännössä.

Norja on tällä hetkellä ainoa pohjoismaa, joka on kieltänyt täysin matelijoiden pitämisen lemmikkinä. Norjan laki on jatkuvan arvostelun ja kumoamisyritysten kohteena. Kyseisen lain johdosta noin tuhat matelijaa vuosittain laitetaan pölkylle, oli olosuhteet mitkä hyvänsä. Eläimillä ei ole mahdollisuutta uusiin koteihin, koska niiden pitämisestä on tehty laitonta. Tämä tarkoittaa CITES II lajeihinkin kuuluvien matelijoiden armotonta lahtaamista. Tällaisen lain läpimenoon Suomessa henkilökohtaisella tasolla en usko, sillä se olisi takuulla jotain josta SEY:n olisi vaikea pestä käsiään puhtaiksi ihmisten silmien edessä.

Hieman päälle kymmenvuotisen eksoottisten eläinten omistajuuteni aikana olen saanut vastata paljon jos minkälaisiin kysymyksiin lemmikkeihini liittyen. Vaikka en ole koskaan odottanut ihmisten, joille olen asiani esittänyt kysyttäessä, ymmärtävän - se ymmärrys on usein selityksieni jälkeen löytynyt.
Komppaan täysin eksoottisten eläimien yhdistyksien tekemää mediatiedotetta, pitäen sitä täysin faktaperäisenä ja oikeana. Haluan tällä blogitekstilläni kannustaa eksoottisten eläimien harrastajien tarttumista kirjoittamaan SEY:lle kantansa. Kannanottajia ei takuulla voi olla liian vähän tai missään nimessä tarpeaksi. Mitä isompi volyymi, sen parempi.

Useat kommentit jotka komppaavat tätä SEY:n hyvin mielivaltaista näkemystä siitä valita lajit ovat hyvin heikkoja, täynnä tietämättömyyden, ennakkoluulojen, irrationaalisten fobioiden, tiedonpuutteen, faktojen poissaolon ja järjettömän vihan kaikuja.
Esimerkiksi käärmeitä sekä liskoja on pidetty lemmikkeinä siinä missä koiria, kissoja ja rottiakin jo muinaisen Egyptin aikoihin. Ne ovat pitkään olleet ihmisten kumppaneita, enkä siksikään näe syytä kieltää niitä tässä päivässä. Yksikään ihminen ei ole Suomessa kuollut matelijan hyökkäykseen - samaa ei voi sanoa esimerkiksi koirista jotka ovat väärin pidettyinä hyvinkin vaarallisia eläimiä.
Ja tässä nyt ei puhu mikään koiravihaaja. Sanon tämän siksi, että se on yksi typerimmistä argumenteista, jonka saa kuulla tämän faktan lausumisen jälkeen.

Eräs naapurini kuullessaan siitä, että minulla on lemmikkikäärmeitä kommentoi, että "sitten kun käärmeeni karkaa ja kuristaa jonkin vauvan, sinua kaduttaa". Tämä on tyypillistä ennakkoluuloa ilman oikeaa tietoa. Omistan kaksi viljakäärmettä ja kohta yhden kalifornian kuningaskäärmeen. Asun vuokralla kerrostalossa. Lajit ovat ehkä kuristajakäärmeitä, mutta ne eivät silkan kokonsakaan puolesta pystyisi edes teoriassa tappamaan pientä ihmistä. Ne eivät, suoraan sanottuna, ole vaarallisia. Yhtään kenellekään.

Ennakkoluuloja ruokkivat myös edesvastuuttomat käärmeharrastajat, joita on Suomen käärmeharrastajien määrään verrattuna ilahduttavankin vähän - mutta todellisuudessa se yksikin on liikaa. On kuitenkin äärimmäisen yksinkertaista ja helppoa tehdä terraariosta pakovarma ja laittaa se lukkoon. Eläin kun ei lasien läpi mitenkään itsestään tule.
Olen oman käärmeharrastukseni kanssa ollut ennakoiva ja vastuuntuntoinen. Käärmeitteni kodit ovat pakovarmoja ja lukittu kutsumattomilta käsipareilta. Kukaan ei siis ikinä tule kuulemaan minun käärmeitteni karkailleen. En ole asian kanssa yksin, minun lisäkseni Suomessa on enemmän vastuuntuntoisia käärme-asiansa tietäviä harrastajia, kuin näitä huithapeleita.
Mutta eihän ketään kiinnosta lukea uutista, jossa käärmeet ovat tänäänkin vain terraarioissaan, eikä niistä yksikään ole vieläkään karannut?

Olen aikaisemminkin puhunut ihmisten ennakkoluuloista matelijoihin liittyen, aiemmassa blogitekstissä. Sen voi hyvin lukea tämän tekstin jälkeen täältä.
Kuten tekstin luonteesta voi päätellä, olen monien muiden lailla jo ehkä hieman kyllästynyt herppivihaajien onttoihin letkautuksiin.

EDITOITU:
Lisään vielä kirjeen, jonka lähetin SEY:lle 16.2 uutisen luettuani:

"Parahin SEY,

Kirjoitan tänään teille huolestuneena ehdotuksestanne rajoittaa eläinlajeja Suomessa. Onko teillä vakavissaan eläinsuojeluyhdistyksenä halua ottaa käyttöön ratkaisumalli, joka vuosittain aiheuttaa useiden satojen eksoottisien lajien pakkokuoleman?
Norja on hyvä pohjoismainen esimerkki valtiosta jossa tällainen kieltolaki ei toimi, eläinsuojelullisesta näkökulmasta. Vuosittain arviolta tuhat matelijaa pistetään pölkylle, vaikka ne voisivat hyvin ja olot olisivat kunnossa.

Vastatakseni Pullin kysymykseen siitä, voidaanko tällaisten lajien hyvinvointi taata, on ei. Minkään lemmikin hyvinvointia ei voi sadan prosentin tarkkuudella taata, sillä eläinsuojelurikokset tapahtuvat usein hiljaa varjoissa kenenkään niistä koskaan tietämättä. Vuosittain tulee useita tapauksia ilmi koirien, ja etenkin kissojen osalta.
Kissa heitetään kesän jälkeen niinsanotusti mäkeen, eikä tekijää koskaan saada kiinni. Vaikka kissojen sirutus tulisi pakolliseksi, kesäkissailijat nauravat asialle räkäisesti ottaessaan siruttamattoman maatiaisen. Millähän sen kissan alkuperän saa selville ilman sirua? Ei millään.
Onko tähän ratkaisuna se, että kielletään koirien ja kissojen pitäminen Suomessa? En usko. Enkä usko, että tekään siellä SEY:llä uskotte, jos vähänkin alatte asiaa miettimään.
Heitteille jätetyllä eläimellä on aina oikeus mahdollisuuteen uudesta kodista, ainakin minusta. Kissalla ja koiralla esimerkiksi sellainen oikeus on.
Olisi väärin, että kieltolain vuoksi tällainen suoralta käsin eläimeltä evättäisiin, ja eläin tuomittaisiin kuolemaan vaikka sen elämä, puitteineen ja oloineen olisivat kunnossa.

Ratkaisu ei ole kielto, vaan tarkempien lakien ja sääntöjen muovaaminen lajeja koskien.
Kieltolaki ja niinsanottu positiivilista kuulostaa lähinnä laiskalta keinolta ratkaista asia, josta päättäjillä ei ole itsellään minkäänlaisia kokemuksia tai tietoja.
Harrastajilla sen sijaan on.
Ehdotankin, että SEY lähestyy herppiharrastajia ja heidän järjestöjään siitä, minkälaisia lakeja he eläimilleen toivovat. Uskokaa pois, niitä on paljon liittyen minimitilojen koon kasvattamiseen ja muihin perustarpeisiin jotka ovat eläinkaupoissa harvinaisen usein hukassa eksoottisien eläimien kohdalla.

Hyvinvointia minkään eläimen kohdalla ei voi taata.
Mutta sitä voi yrittää turvata päivitetyillä ohjeistuksilla ja laeilla.
Ihmisillä on aina ollut ja tulee olemaan lemmikkejä, laitonta tai ei, mutta kieltolaki on kuolemalaki.
En tahdo että Suomi muuttuu Norjaksi tässä asiassa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti